Teoria ihmeisistä ja rakkaudesta ja pelosta

Opiskelen tällä hetkellä A Course in Miracles -kurssia (suom. Ihmeiden oppikurssi). Opiskelen sitä piirtäen ja julkaisten piirroksiani englanniksi (pikkuhiljaa) toisessa blogissani acimdoodles.blogspot.com.

Olen aina oppinut tehokkaimmin, kun piirrän lukemaani, kun "käsittelen" asian kynäni avulla ja näin mukaan alkoi ilmestyä pikkuisia hahmoja, joita nimitän ihmeisiksi.

Kuva julkaistu aiemmin acimdoodles.blogspot.fi :ssä.

Koska koukuttelen jälleen aktiviisemmin oivalsin virkata Miran itselleni pieneksi maskotiksi.

Oivallus syntyi lukiessani Clarissa Pinkola Estesin kirjaa "Naiset, jotka kulkevat susien kanssa". Siinä kerrotaan Vasilisa Viisaan tarina, jossa Vasilisa kuunteli taskussaan olevaa nukkea, joka symboloi hänen intuitiotaan.

Miran virkkaaminen oli aivan loistava ajatus!!

Nyt koko Ihmeiden oppikurssin opiskelu siirtyi toiselle tasolle. Pieni Mira-nukke havainnollistaa minulle elävästi, kumman haluan valita: Pelon vai rakkauden?

Ihmeiden oppikurssin mukaan olemme kaikki pohjimmiltamme rakkautta.

Kaikki on hyvin. Jokaikinen hetki.

..mutta..

..Jos valitsemme pelon, annamme egolle valtaa.

Piirroksissani egoa kuvastaa lohikäärmeliskomainen otus, joka myös sai minulta kauniin lankaolomuodon.

Kun Egotus kuiskuttelee toimintasuunnitelmiaan ihmeisen korvaan ja Mira ryhtyy toimiin kuulemansa mukaisesti, on se kuitenkin pohjimmiltaan avunpyyntö saada lisää rakkautta, tulla rakastetuksi juuri sellaisena kuin on, hyväksytyksi omana itsenään. Egon keinot vain eivät yleensä tuota toivottua lopputulosta, vaan..

Mitä kovempaa Egotus huutaa, sitä kivisempi on taival. Sitä erillisemmäksi ihminen itsensä muista tuntee. ..Ja lopulta ei enää ole reaktiivisuutta, Egotus voi eristää ihmisen täysin.

Silloin tarvitaan apua.

Nimetään Egotus, puhutaan siitä ääneen, pyydetään apua!!

Ennen kaikkea pidetään toisistamme huolta!

Silloin se pienenee ja pienenee ja hiljenee..

(I had a black dog, his name was depression -video kertoo mielestäni samasta asiasta loistavalla tavalla.)

Mira-nuken toisen ääripään versio on minusta paljon kertova. Sen silmät ovat auki, mutta sydän uinuu. Mira näkee ja havannoi, reagoi ja on reaktiivinen - nyrkit pystyssä. Hän ei ole kokonainen, hän ei toteuta itseään täysillä, kuuntelematta sydämensä ääntä, intuitiotaan ja ilonsa pulppuavaa laulua.

Olemme kaikki rakkauden hedelmiä.

Tärkeimpiä asioita maailmassa ei nähdä silmillä, vaan sydämellä.

Kaikki on hyvin.

..Ja kun ollemme saaneet apua, kun olemme nousset jaloillemme..

Olemme vapaita valitsemaan -  jokainen hetki on uusi alku - :

Mitä rakkaus tekisi?

..ja pienin sopivin askelin, kuljemme kohti valoa.